sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Adventti

Sana "adventti" on peräisin latinankielestä, ja tarkoittaa "saapua, tulla". Kirkko symbolisesti hiljentyy valmistautuu viettämään Vapahtajan syntymisen muistojuhlaa neljä viikkoa ennen joulupäivää.

Noin 500 jKr. oli munkeilla ja krisityillä tapana paastota ennen joulua, niinkuin myös ennen pääsiäistä. Se tapahtui hissukseen ilman suurempia hälinöitä, ja kirkko instituutiona ei sen kummemmin merkannut adventtia tai paastoa.

Samoihin aikoihin päättettiin kirkollisessa kokouksessa, että sunnuntai lähimpänä Skt. Andreaksen-päivää (30. marraskuuta) merkitsee kirkollisen kalenterin uuden vuoden alun. Samalla aloitettiin virallisesti adventti-traditio symbolisoimaan hiljentymisaikaa ennen joulua. Mutta käytännössä jouluvalmistelut - leipominen, ruoanlaitto ja siivoaminen - vei aikaa ja täytti ajatukset.

Reformaation myötä kirkko poisti vaatimukset ja tavoitteen ihmisten tekemisille tai tekemättä jättämisille. Ja siksi adventti ei ehkä tänään täytä kovinkaan paljon meidän ajatuksissa, vaan sen merkitys tulee selkeimmin ilmi Raamatun teksteissä, joita adventtina usein luetaan. Tekstit liittyvät Jeesuksen tulemiseen monella tasolla:
  • Jeesuksen syntymä - Jumalan pojan saapuminen maan päälle
  • Jeesus ratsastaa Jerusalemiin - kansa odotti historiallista kuningasta, joka yhdistäisi Israelin, ja he tahtoivat kruunata hänet Jerusalemin kuninkaaksi
  • Jeesuksen toista tulemista maan päälle - ja
  • Johannes Kastajan kysymystä:"Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"
Itselleni adventti sinänsä sisältää symboliikkaa, joka olisi hyvä ottaa mukaan ihan joka päivään ja vuodenaikaan - että en omissa voimissa touhottaisi ja puksuttaisi eteenpäin päivästä toiseen - vaan että hiljentyisin ja saisin voimia, ajatuksen selkeyttä, inspiraatiota ja rauhaa rukouksesta sekä Raamatun teksteistä. Jumala puhuu tavalla ja toisella, kysymys on, muistammeko kuunnella?
On hyvä aloittaa tai lopettaa päivä lempparijakeellani Jeesuksen sanoilla: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä jätän teille, en sellaista, jonka maailma antaa." (Johanneksen avankeliumi 14:27)
Meille on kehtynyt pienet omat traditiot vuosien kuluessa: Usein ekana adventtina otetaan joulukoristeet kellarista, ja koristellaan koti. Toisena adventtina tehdään havuista, savesta ja kynttilöistä kivoja asetelmia. Kolmas ja neljäs adventti inspiraatiosta riippuen joko kotosalla leivotaan, tavataan ystäviä nauttien "æbleskiv'oja" (täkälainen jouluherkku), jouluteetä ja gløgiä, ja jos lunta tulee, niin ulos kelkkailemaan!
Poikkeus vahvistaa säännön - tänään vietetään adventtia serkusten luona, joten kodin koristelu jää ensi viikkoon ;)

torstai 26. marraskuuta 2009

Mausteikas linssipata


Teki mieli jotain kivaa iltaruoaksi, ja nappailin ne ainekset kaapista jotka viehätti - tuloksena oli kivan makuinen ateria! Basmatiriisille tein curry-kastikkeen, linssit valmistin seuraavalla tavalla:

ainekset:

3 dl punaisia linssejä
1 sipuli
3 rkl rypsiöljyä
curry- jauhetta, garam masalaa, paprika-jauhetta, pippuria ja suolaa maun mukaan
1 rkl intiaani/ruskeaa sokeria
omena
1 dl kookosrouhetta

  • Ruskista silputtu sipuli öljyssä, lisää mausteet (ei suolaa vielä)
  • Lisää linssit, sekoita, ja lisää noin 4-5 dl kiehuvaa vettä
  • Anna muhia noin 15 min. kannen alla
  • Lisää kookosrouhe ja paloiteltu omena, anna muhia noin 10 min.
  • Lisää suola ja sokeri, ja hämmennä pari minuuttia - valmista!
Nauti riisin ja curry-kastikkeen kera. Pata maistuu vielä seuraavanakin päivänä, jolloin mausteet ovat kerenneet istuutua linsseihin ja maku vieläkin täydellisempi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Aurinko pilkistää


















Luin tekstitv:stä viikolla, että marraskuussa aurinko on paistanut vain 4 tuntia ... on ollut tasaisen harmaata, pilvistä ja sadetta. Jotta kun tänään aurinko paistoi taivaan täydeltä, ja oli vielä + 12 astetta lämmintä, oli ihana kävellä läheisten Utterslev Mosen järvien ympäri! Raitis ilma, syksyn värin ja reipas kävely teki terää ;)

Olen autotörmäyksen jälkeen pitänyt paussia uinnista ja treenistä, mutta ke:na osteopaatti tunnusteli kehon ja selkärangan, ja sanoi että paikat on ihan entisellään - samat paikat lukossa kuin ennen onnettomuuttakin, jotka hän hissukseen laukaisi - jotta saapi treenata - Jubiii!

Niimpä nautin aurinkoisesta kävelylenkistä sitäkin enemmän - tervehkö sielu tervehkössä ruumiissa ;)

lauantai 21. marraskuuta 2009

Makeat mokkapalat




Pyöräytin suussa sulavat ja sopivan makeat mokkapalat iltateelle. Helppo ja nopet tekoiset mokkapalat koostuu aineksista jotka aina on kaapissa, jotta niitä varmasti tulee useasti leivottua.

Ainekset
2 kananmunaa
3 dl sokeria
1½ dl maitoa
n. 4½ dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
150 g voita / margariinia

Kuorrute
4 rkl voita / margariinia
250 g tomusokeria + 2 rkl kaakaoj.
3 rkl kylmää kahvia
2 tl vaniljasokeria

Koristeluun
½-1 dl kookoshiutaleita

Valmistus
  1. Säädä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maito.
  2. Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään ja siivilöi ne sekoitukseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä hieman. Sekoita jäähtynyt rasva seokseen.
  3. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään vaakaan (30 x 40 cm). Paista pohjaa uunin keskiosassa noin 10-15 min.
  4. Kuorrute: Sulata rasva ja sekoita siihen tomusokeri, kahvi ja vaniljasokeri.
  5. Leivtä kuorrute lämpimän pohjan päälle.
  6. Ripottele kuorrutteen päälle kookoshiutaleita, ennen kuin kuorrute on jähmettynyt, jotta ne tarttuvat siihen. Paloittele, kun kuorrute on jähmettynyt.
Rentouttavia leipomishetkiä - ja kiitos äidille reseptistä ;)

Serkukset

Vähintään kerran kuussa pojat viettää viikonloppua serkkupojan kanssa, joka useimmiten tulee meille viikonlopuksi. Miehen siskon poika on 3 viiikkoa nuorempi kuin esikoinen. Pojilla on ollut iloa toisistaan aivan pienestä saakka - ollaan vietetty syys- ja pääisäislomat yhdessä mökkireissuilla, ja useamman kerran kuussa tavattu. Aiemmin oli serkkutyttö myös mukana, mutta hän on nyt teini-iässä, ja siten ei enää samat kiinnostuksen kohteet.
Pojilla on hauskaa keskenään, usein aloitetaan viikonloppu uimahalli-keikalla, jolloin energiaa kuluu kivasti ;) Serkkupoika asuu "provinssissa", joten hänestä on jännää kaupungin kerrostalot, ja se, kun voi ostaa lauantain-karkit karkkikaupasta, jossa on suuri valikoima irtsareita. Pojat saivat Kungfu-Pandan x-boxiin joku aika sitten, ja se on ollut lempparipelinä Halo II:n rinnalla.
Seuraavan kerran kun serkkupoika tulee yökylään, mennään käymään elokuvissa, ja syömässä Tivolin kupeessa olevassa Magamama-ravintolassa. Siellä on tosi kivaa japanilaista ruokaa, myös erilaisia nuudeli-annoksia, joista pojat erityisesti tykkää. Alkupalojen mukana tulevat erilaiset soija-saucit ovat kanssa herkullisia ... ajateltiin juhlistaa niitä mun flunssan vuoksi mönkään menneitä synttäreitä hieman "japanilaisittain".

tiistai 17. marraskuuta 2009

Jättimäiset äänestyslaput


Tänään on kunnallisvaalit ja lääninvaalit. Ën ole vielä tottunut näihin täkäläisiin äänestysseteleihin - jotka ovat 50 cm x 100 cm suuruiset. Lapussa on kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden nimet - ja voi äänestää joko henkilöä tai puoluetta laittamalla ruksin ehdokkaan nimen tai puolueen perään.

On minun mielestä Suomen vaaleissa on asialliset, postikortin kokoiset äänestyskortit, joihin kirjoitetaan ehdokkaan numeron, jonka löytää kopin seinässä olevasta julisteesta.
Suomen malli säästää ainakin paperia ja luontoa ... No, maassa maan tavalla. Pääasia on, että voi äänestää.

Minä voin äänestää täällä vain kunnallisvaaleissa, koska en ole Tanskan kansalainen, joka vaaditaan eduskuntavaaleissa äänestämiseen. Toisaalta en ole tuntenut suurta tarvetta vaihtaa kansalaisuutta - tuntuisi hieman haikealta luopua Suomen kansallisuudesta pelkästään äänioikeuden vuoksi. Mutta en ole seurannut Suomen politiikkaa vuosikausiin kunnolla, äänestän kyllä Suomen eduskuntavaaleissa - vaaleja ennen seuraan aktiivisemmin netistä uutisia ja vaalidebatteja.

Pitäisi tutkia kaksoiskansallisuuden mahdollisuus - voinkin sitä kysellä konsulaatista, kun käyn passia uusimassa ensi kuussa. Pojilla on kaksoiskansallisuus, mutta aikoinaan sitä en itselleni saanut. Jospa se nyt olisikin mahdollista?!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Synttärit vaakatasossa



Tarkoituksena oli viettää eilen mukava perhelounas, miehen siskojen ja ystävävieni kanssa. Mienasin leipoa kinkku, -pekoni -ja sipuripiirakoita ja tehdä salaatteja, sekä kakun kahvin kanssa. Mutta kuinka ollakkaan - vilunväristyksen alkoi pe-iltapäivällä töissä, ja kotona sekä mun että juniorin kurkku oli kipee, ja pian alkoi myös jumittaa päässä ... voe voe! Lauantaina oireet vaan pahenee, jotta piti synttäkemut peruuttaa.

Onneksi posti toi yllärin: Paketin Suomesta! Âiskä ja iskä lähetti Fazerin salmiakkia ja salmiakka-toffeeta, Kotilieden, kauniin simpukka-korun Espanjan Santiago-vuoristovaellukselta, sekä aivan mahtavan keksinnön - pyyhe-turbaanin pestyille hiuksille, joka on höyhenen kevyt! Jotta peiton alla Kotiliesi ja salmiakit ;)

Juniorin kanssa maattiin meidän sängyssä, mies toi colaa ja vadelmia, ja panodileja - ja siinä nukkuessa ja köllötellessä olo koheni iltaa kohden. Illalla miehen toinen sisko uskaltautui kylään (täällä on mahtava media-sirkus sen H1N1-influenssan ympärillä) - ja meillä oli mukavata turista yhdessä, lipitettiin teetä, ja syötiin Tom'sin suklaatehtaan Kilpikonnia (Rasmus Nallen kilpikonnan inspiroimia täytesuklaista, joissa toffee - tai minttutäyte ;)

Kun olo kohenee, suunnistan tuoksuisille ostoksille - sain mieheltä ja pojilta lahjakortin parfyymiin, mielessä joko "Stella In Two" taikka "Chanel Change".

Muuten olen toipunut auto-törmäyksesä kunnialla, ei enää kolota kropassa, onneksi! Ke:na on aika osteopaatille, joka katsoo rangan ja niskan, ja voi tarvittaessa oikoa.

Mortenin päivän illallinen



Marraskuussa oleva Mortenin päivällä on erikoislaatuinen historiikki, ja päivää vietetään vielä nykyäänkin marraskuun 10. päivä. Tanskassa, Skånessa ja osittain Saksassa on tapana syödä hanhipaisti Mortenin päivänä.

Päivän historiikki sai alkunsa vuonna 371 jKr., kun Martin valittiin piispaksi Tours'issa marraskuun 11.päivä. Hänet tunnetaan Ruotsissa ja Tanskassa "Morten piispana". Martin Lutherin on perinmätiedon mukaan saanut etunimensä, koska hänet aikoinaan kastettiin Mortenin päivänä.

Tarun mukaan Morten piispa koki itsenä hyvin nöyräksi, eikä tahtonut, että hänestä tehtäisiin piispa. Niimpä hän piiloutui hanhipolulle jotta välttyisi juhlaseremonialta. Hanhien raakkuminen ja melu paljasti kuitenkin Mortenin,ja hänestä tehtiin piispa. Tarun mukaan Morten piispa päätti, että koska hanhet olivat paljastaneet hänet, tulee hanhia rangaista marraskuun 10. päivä - siis teurastaa ja syödä hanhipaistia. Vanhin lähde Mortenin hanhipaisti-traditioon Tanskassa on lähtöisin v:lta 1616.

Tänään joka 4. talous viettää Mortenin päivän traditiota - usein tietämättä traditioon liittyvää historiikkia - "sådan er det bare" - syöden hanhi- tai ankkapaistia Mortenin päivänä. Vähittäiskaupan tilastojen mukaan myydään noin 600.00 ankkapaistia ja 2.000 hanhipaistia Mortenin päiväksi. (600.000 ankkaa on noin kolmasosa vuosittain myydyistä ankkapaisteista).

Mortenin lintupaisti onkin joulun ohella (jolloin puolet koko vuoden ankkapaisteista myydään) toiseksi parhaiten säilynyt "ruoka-traditio" tanskalaisessa keittiössä. Noin joka neljännessä taloudessa paistetaan lintupaistia Mortenin päivänä.

Minulta on tämä traditio vuosittain hurahtanut ohi - kunnes tänä vuonna ystäväni päätti viettää Mortenin iltaa, ja niin pääsin tradition makuun ;) Ilta oli todella mukava, ankkapaistin ohella menu koostuu valkoisista ja ruskeista (sokerissa paistetuista) pienistä perunoista, hapanimelästä punakaalisalaatista, marjahyydykkeellä täytetyistä omenoista, hanhen sisällä muhineesta luumu-omena-täytteestä, sekä oikein maukkaasta kastikkeesta - mums!

Jotta ensi vuonna yritänkin itse paistaa rapean hanhipaistin, mies saa tehdä kastikkeen ja perunat, ja onneksi hapanimelää punakaalisalaattia saa kaupasta ;)

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kolari

Maanantai aamuna ajan töihin valtatiellä, jossa 70 rajoitus, ja pysähdyn valoristeykseen, kun valo vaihtuu punaiseksi. Pian valo vaihtuu keltaiseksi, ja minä valmistaudun matkan jatkoon. Refleksin omaisesti katson takapeiliin, ja kauhukseni huomaan, että takanani, 30 m päässä, tulee hurjaa vauhtia henkilöauto - eikä hidasta yhtään!

Lamaannun täysin - "Se ajaa päälle - se ei hidasta - kohta se törmää..." ajatukset lentää, ja kroppa valmistautuu tulevaan törmäykseen jännittymällä - krampinomaisesti pidän kiinni ratista, ja jännitän niskalihakset ... ja sitten rysähtää!!!

Hiljaisuus. "Tää ei ole tapahtunut mulle... epätodellista... se ajoi päälle!!!" Liikutan olkapäitä, käsiä, päätä ... kaikki tuntuu olevan kunnossa. Nousen pois autosta, lasinsiruja on auton takana, perään ajaneen auton keula on rysänä ja nestettä valuu tielle.

Ajaja ei liiku?!! Menen lähemmäksi katsomaan, ja hän nousee hitaasti ulos autosta, horjuen ja lasittunein silmin. Hän kiertää autonsa ympäri, nojautuen autoon ... hän liikkuu kuin hidastetussa filmissä! Mietin onko hän menossa shokkiin, onko hänellä diabetes ja alhainen sokeri, onko hän vahvan hermolääkityksen alla, vai onko hän pilvessä tai juopunut? Mies sösöttää jotain, että "laitoit liian myöhään ... hätävilkun päälle!" Sanon hänelle, että laitoin hätävilkun päällä vasta sen jälkeen, kun hän törmäsi minuun, jotta ohiajavat tietävät varoa.

Kolarin nähneet nainen ja mies tulee pian, mies ajoi takana ja näki kolarin, nainen ajoi sivulla ja näki myös. Pyydän apua, että soittaisivat poliisin, meinaan mennä paniikkiin. En löydä työpaikan johtajan numeroa, soitan apulaisjohtajalle ja kerron tilanteen, ja että olen myöhässä - lupaan soittaa uudestaan kun tiedän enemmän.

"Se on ihan pilvessä tai tosi pahasti juopunut" sanoo todistajaksi ilmoittautunut mies mulle, osoittaen toisen auton ajajaa. Nyökkään. Nainen on saanut yhteyden poliisiin, ja ojentaa kännykän mulle - minä vastaan kysymyksiin... On tosi epätodellinen olo. Kerron mitä on tapahtunut, missä olen, ja myös että epäilen että perään ajanut henkilö on aineiden vaikutuksen alaisena. Siinä samassa ko. mies astelee kohti autoaan, ja istuu takaisin autoonsa. Kerron tämän poliisille puhelimessa, ja hän kehoittaa mua ottamaan avaimet pois miehen autosta, ettei mies lähde ajamaan pois. Kieltäydyn, sillä en tiedä kuinka mies siihen reagoisi, ja koska hänen autonsa on niin mäsänä, että se sillä ei enää voi ajaa. Poliisi sanoo että vaunu on tulossa...

Todistajien kanssa jutellaan, molemmat kertoo mitä näkivät. Takana ajanut mies sanoo, että 10 m ennen törmäystä hänen edessään ajanut mies jarrutti täysillä - se on varmaan hieman lieventänyt törmäystä. Sivulla ajanut nainen kertoo, että hän oli kauhuissaan seurannut, että kohta jysähtää ja kovaa. Odotellaan poliisien tuloa, samalla käy ilmi, että naisella on sama syntymäpäivä kuin minulla, ja että miehellä on synttärit 2 pv. aiemmin kuin meillä - Mieletön sattuma, jolle nauretaan hieman. Kyselen vakuutusjuttuja todistajilta, ja otan minuun ajaneen auton rekkarin ylös. En uskalla mennä kyselemään autossa olevalta mieheltä hänen henkilötietojaan tai vakuutusyhtiötään, hän vaikuttaa tosi "puutuneelta" ja lasittuneelta.

Poliisi saapuu vihdoin. Kuulustelevat lyhyesti minulta ja todistajilta tapahtumien kulkua, ottavat valokuvia autoista, ja yrittävät saada miehen puhaltamaan alkomittariin. Hän ei saa puhallettua, yrittää puhua muutaman sanan - poliisit auttaa hänet poliisiautoon. Kysyn uskallanko ajaa omalla autolla - siinä on rekkarit rutussa, jotkut muut osat irti, ja takakontti ei aukee vaan on iskeytynyt jumiin. Voin kuulemma ajaa huoletta, ja poliisi sanoo, että mun vakuutusyhtiön tulee ottaa yhteyttä Frederiksundin poliisiin, jolla on tiedot onnettomuudesta. He varmistavat, että olen ok., ottavat tiedot multa ja todistajilta, ja sanovat ajavansa minuun ajaneen miehen verikokeisiin. Kiitän todistajia, että auttoivat ja olivat tukena, toivotellaan toisillemme synttäreitä, ja he ajavat. Poliisi työntää miehen auton tiensyrjään. Kolari-autoa ajanut mies tulee ylös poliisiautosta. Hän seisoo horjuen. Minä taputan sitä mua kolaroinutta miestä olalle, toivotan että hän toipuu tapahtumasta, ja sanon että olen pahoillani, että hänen autonsa on mäsänä - poliisin mukaan se on "total skadet", siis että sillä ei enää voi ajaa. Kättelen poliiseja ja kiitän avusta.

Puuuh ... istun omaan autoon ja huokaisen. Mieheni on unohtanut kännykkänsä meidän autoon, en edes voi hänelle soittaa! No ... ajan töihin - tartten kupin kuumaa teetä, ja hetken rauhaa... Niskassa jomottaa, puolet kieltä ja vasen puoli suusta ja huulten ympäristö puutuu ... Kelaan mielessä, että tää ei ole totta! Kollegat juttelee rauhoittavasti ympärillä, ja kyselee ja kuuntelee. Kokoan itseni, ja puolen tunnin päästä on jo parempi olo.

Ajan takaisin kotiin - laitan radion päälle ja yritän olla ajattelematta sen kummempia. Ajan suoraan oman lääkärin luo, joka tunnustaa niskat, suosittaan panodilia ja ibuprofenia joka 4 tunti, ja lähettää ensiapuun, jossa tekevät raportin (tärkeä vakuutusta varten, jos tulee jälkiseurauksia onnettomuudesta). Mies kotona keittää kahvit, kerron hissukseen mitä on tapahtunut. Johtaja soittaa ja kysyy kuinka menee.

Menemme yhdessä ensiapuun, jossa aika nopsaan (45 min.) tulee kaksi lääkäriä ja tutkiin tunnustellen rangan, tekee muita tutkimuksia, ja myös tikulla pistelee kädet ja niskan - että onko tunto mm. kunnossa. Kipu ja reaktio tulee viiveellä kuulemma päivän, parin viiveellä. Kahden viikon kuluessa tulisi olla olo ok. Ei ole hermoratoja poikki ainakaan - Mulla vaan mielessä "whiplash"-syndrooma, joka tuli 20 v. sitten auto-onnettomuudessa - huu-haa - että nyt ei vaan tulisi / pahenisi sen onnettomuuden niska-ongelmat... Samalla aikaa oon kiitollinen, että huomasin sen takana tulevan auton, ja että kroppa jännittyi, se kuulemma on hyvä asia, että ei retkahdellut holtittomasti tuo pääkoppa, eikä niska siten venynyt älyttömästi.

Kaikenlaista! Kotona pillerit naamaan ja lepäämään. Silmät sulkiessä nään takapeilistä lähetyvän sinisen henkilöauton ... ja käyn tapahtuman läpi muutaman sata-kertaa, kunnes rentoudun ja nukahdan. Illalla soitan vanhemmille - puutumus on hävinnyt kielestä ja kasvoista.

Seuraavana päivänä olo on kuin rajun kokovartalohieronnan jäljeltä - kello kuusi nappaan panodil-ibuprofen-coctailin, ja olo lieventyy vartin kuluessa. Mulle on tärkeetä istua ratin eteen, ja ajaa tapahtumapaikan ohi. Töissä sanoivat että ota ihan hissukseen ja tunnustele, kuinka voit. Vointi on ok - fyysinen siis - otan härkää sarvista ja päätän ajaa töihin, kun pojat on koulussa ja aamutouhut on ohi. Menomatka sujuu hyvin, töissä yksi keskusteluaika peruuntunut, samoin yksi kokous, jotta on aihan rento päivä - en kirjoita koneella ollenkaan, etten liika rasita niskoja. Paluumatkalla on pimeetä, ja joka kerta, kun takana ajooi auto, ja kun lähestyttiin risteystä, mulla sydän hakkasi, ja olin varma että auto ajaisi perään - se oli pitkä matka kotiin!

Tänään oma auto korjaamoon, sieltä lainaksi toinen auto. Ajo sujui paremmin tänään, silti vielä "yliherkkyyttä" takana ajavien autojen suhteen - mutta ajan kanssa se varmaan siitä sutkiintuu normaaliimpaan malliin. Olo on parempi tänään, hieman kaihertaan lantion seudulla, selässä ja lapaluissa - niinkuin kunnon treenin jälkeen.

Semmoista. "Alive and kicking" :) Jos auto olisi tullut vasemmalta ja ajanut kylkeen, en varmaan kirjoittaisi tätä nyt. Päivä vaan ja hetki kerrallaan eteenpäin - suotta kantaa huolta ja murehtia, paheneeko se niska vai ei - liekö tämä täräys laittanut sen entiset epätasaisuuden sieltä niskasta tasaiseksi? (Mustaa huumoria).

Nyt on olo ok. Kiitos siitä. Ja kiitos myös että huomasin lähestyvän auton takapeilistä - ja että sen ajaja ehti jarruttaa viimeiset 10 m. Enkelivartio ollut ympärillä, että ei tän pahemmin tullut vahinkoa. Toivottavasti sen toisen auton ajaja on myös ok. Hänellä samanlainen tärsky tullut kroppaan myös - ja varmasti kasa muita ongelmia myös.

torstai 5. marraskuuta 2009

Pimeät peli-illat




Syksyllä ja talvella on mukava ottaa kortti- ja lautapelit esille, tehdä pannullinen teetä ja pelata. Juniori haastoi eilen meidät Afrikan tähdellä, ja siinä vierähti illanhetki ja teepannu tyhjeni. Pitääkin nyt jo katsastaa uusia lautapelejä - Strategosta on nyt myös StarWars-versio - se on "maailmanvalloituspeli", joka voi kestää useita tunteja.

Peleistä puhuen, täällä alkaa muutamissa kouluissa kokeilu, jossa Shakki tulee lukujärjestykseen viikoittain. On tutkittu että shakki vahvistaa oppilaiden metakognitiota, ja siten parantaa tehtävänratkaisua useassa aineessa, samoin strategista ajattelua. Varmaan keväällä julkaistaan artikkeleita kokeilun perusteella - jännä nähdä, lähteekö useampi koulu mukaan shakki-kokeiluun, ja pidemmällä ajalla, voiko se tulla esim. valinnaisaineeksi.

Rauhoittavia maisemia








Tämä viikko on ollut haastava töissä - ja illalla kun olen käynyt pitkälleen, väsyneenä ja nauttien että pian saan nukkua, ovat ajatukset pyörineet työjuttujen ympärillä ... mielenkiintoiset käänteet ja kohtalot kiinnostaa, ja aivot senkun hyrrää niiden ympärillä.

Jotta tietoisesti on täytynyt yrittää "nollata" aivokoppa, ja olla läsnä kropassa ;) (heh - mikä ilmaisu?!) ... olen mielessäni valinnut jonkun konkreettisen paikan, jonka yhdistän rentoon oloon ja lepoon. Luonto, kesämökki, Suomessa kotipaikka tai tätin saarimökki. Sitten visualisoin, millaista on rennosti maata esim. saarimökin pehmeässä vuoteessa, kuulla kuinka seinän takana oleva saunan kiuas pihisee ja paukkaa, ja kuinka kuulen lokkien äänen taustalla. Penkillä oleva koivunvasta tuoksuu, ja on hyvä maata lämpimän peiton alla.... rentoudun hissukseen, ja kuinka ollakkaan, olen nukahtanut ja havaitsen seuraavaksi, että herätyskello piippaa ja on aamu.

Mies on onneksi ollut vapaalla tän viikon,ja kokkaillut iltaruoat. Nyt on jo torstai ilta, viikon haasteet on mennyt ok - huomenna vain yksi työnohjaus ja kirjoitushommia - sitten viikonloppu! Lauantai-aamuna ystävän kanssa uimahalliin, ja SAUNAAN!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kampaajalla




Nyt on syysvärien loisto kutreissa, värjäyksen ja refleksien jälkeen! Aika kampaajalle pe:na kl 17:30, ja sain rentoutua koko illan siellä - lueskelin lehtiä ja join kahvia ensimmäiset 45 min., kun ajat oli myöhässä... mutta se oli mukava lasku viikonlopun alkuun - omaa aikaa ;)

Pohjavärinä on kastanjan ruskea, ja siihen sitten "kullanvaaleita refleksejä", jotka heti pesun jälkeen oli mielestäni paljon lähempänä kuparia kuin kultaa... ensijärkytyksen jälkeen on värikontrasti oikeastaan ihan kiva. Ja refleksit on ohuita, semmoisen spatulan päällä maalattu, jotta ne luonollisesti sekoittuvat muuhun tukkaan.
Ja kun pesee muutaman kerran, niin se refleksien väri tulee hieman vaaleammaksi.

Toinen kuva on päivänvalossa, toinen nyt illalla kun esikoisen kans hassuteltiin.